"Time is a conspiracy against me", totesi joku ja välillä voisin allekirjoittaa väitteen. Joskus tuntuu, että aika kuluu niin kovin hitaasti, mutta nyt kun se oikeasti saisi kulua hitaasti niin mitä vielä. Miten se jo marraskuu on? Viime aikojen kohokohta oli ehdottomasti ehkä syksyn odotetuin reissu: vuokra-autolla Tour de Transylvania. Suunnitelma oli pääpirteissään seuraava: junalla Oradean kaupunkiin Romaniaan Unkarin rajan tuntumaan, vuokra-auto alle ja kuudeksi päiväksi minne sattuu Draculan maille. Lopputulos: yksi elämäni huikeimmista, ellei huikein reissu. Mutta mahtuu siihen väliinkin jotain.
Viimeksi auton rattiin on tullut koskettua joskus 3 kuukautta sitten. Milloin viimeksi manuaalivaihteiseen? En muista. Entä kahdeksanpaikkaiseen pakuun? No ei koskaan. Entäs se romanialainen liikenne? Mistä minä tiedän. Tässä lähtökohdat autoilulle ja ensimmäinen tunti meikäläisen osalta menikin hikoillen ja täristen - missään en ole nähnyt vastaavaa liikennekulttuuria. Porukka ajaa kuin viimeistä päivää. Ja silloin kun ei tarvitse väistellä kaistapäisesti autoilevia romanialaisia, on tie yleensä täynnä hevoskärryjä tai vähintään lehmiä. Ja nämä ovat siis ns. pääteitä. Mutta nopeasti pääsin tekemisen meininkiin kiinni, vaikka aika monta perisuomalaista kirosanaa tuli ilmoille päästettyä etenkin ensimmäisten päivien aikana. Ja ajoi sitä autoa onneksi muutkin, joten välillä sai vähän ottaa lepiäkin.
Jonkin verran olen elämäni aikana päässyt Eurooppaa näkemään, mutta Romania on kyllä täysin erilainen kaikkeen aiemmin kokemaani verrattuna. Vastaavaa köyhyyttä en ole ennen nähnyt. Tavallisessa romanialaiskylässä saattaa olla mitä kaunein ortodoksikirkko, pari kauniisti kunnostettua vanhaa taloa, liuta rappeutuneita hökkeleitä ja raunioitunut ydinvoimala tms. Kaupungit sen sijaan eivät eroa muusta Itä-Euroopasta niin voimakkaasti. Matkalla tutustuimme tarkemmin kolmeen kaupunkiin: Cluj-Napocaan, Sighisoaraan ja Sibiuun. Näistä etenkin pienin eli Sighisoara ja vuoden 2007 Euroopan kulttuuripääkaupunki Sibiu tekivät vaikutuksen kauneudellaan.
Olen varsin iloinen, että tulin tällaisen reissun tehneeksi, koska todennäköisesti Suomesta käsin en olisi koskaan tullut lähteneeksi Länsi-Romanian landelle pyörimään. Tilaisuus tekee varkaan ja nyt on Transylvania tsekattuna. Ja vielä Halloweenin aikaan. Voi sitä draculoiden ja mörköjen määrää kun viikonloppuna eksyi paikallisiin juottoloihin käyskentelemään.
Muuten tänne Unkarin puolelle ei mitään sen erityisempää kuulu. Toki matkalta piti jonkinlainen tauti tuoda mukanaan ja sairastelun ohella aktiviteetit ovat jääneet koulunkäyntiin. No onhan sekin ihan kivaa. Sählyäkin on tullut pitkän tauon jälkeen pelattua paikallisen liigajengin kanssa. Taso nyt on vähän mitä sattuu, mutta kivaahan se on vähän verestää muistoja, miten tuotakin lajia pelataan.
Tällaisia terveisiä täältä syksyisestä Budapestista tällä kertaa!
